Sananvapaus ja lojaliteettivelvollisuus – työnantajan epäasiallisen arvostelu ei ole sallittua

Kaikkien oikeus vapaasti ilmaista mielipiteitään on turvattu Perustuslain 2 luvun 12 §:ssä ja lisäksi Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklassa, mutta työntekijöiden osalta – suhteessa työnantajaan – sananvapauden käyttöä rajoittaa jossain määrin työntekijöiltä vaadittava lojaliteettivelvollisuus. Rajoitukset liittyvät mm. rajanvetoon hyväksyttävän kritiikin ja työnantajan epäasiallisen arvostelun välillä, ja kysymys nousee nykyään toisinaan esiin esimerkiksi työntekijöiden kirjoittaessa erilaisiin sosiaalisen median palveluihin.

Työtuomioistuin on tuoreessa ratkaisussaan (TT:2013-191) ottanut kantaa tällaiseen tapaukseen, ja punninnut sananvapauden ja työntekijän lojaliteettivelvollisuuden suhdetta. Tapauksessa oli kyse kaupungin omistaman yhtiön työntekijän kaupunginvaltuuston jäsenille lähettämästä kirjelmästä, jossa hän oli arvostellut yrityksen toimintaa ja neuvoteltavan sopimusluonnoksen ehtoja hyvin kriittisesti. Lisäksi kyseinen työntekijä oli antanut lehtihaastatteluja sekä jatkanut yrityksen toiminnan kritisointia vielä sopimuksen hyväksymisen jälkeenkin hänelle annetusta varoituksesta huolimatta. Varoituksen jälkeen työntekijän mielipidekirjoitusten sävy oli sen sijaan muuttunut epäasiallisemmaksi.

Sananvapauden suojan lähtökohtana on, että jokaisella on oikeus ilmaista itseään, mutta työsuhteen kestäessä työnantajaan kohdistuvan kritiikin osalta tämän oikeuden käyttöä tulee punnita suhteessa työntekijän lojaliteettivelvollisuuteen, joka on johdettavissa mm. Työsopimuslain 3 luvun 1 §:stä. Sen mukaan ”työntekijän on toiminnassaan vältettävä kaikkea, mikä on ristiriidassa hänen asemassaan olevalta työntekijältä kohtuuden mukaan vaadittavan menettelyn kanssa.” Asiallinen kritiikki on sinänsä sallittua, ja Työtuomioistuin totesikin edellä mainitussa ratkaisussaan, että ”kirjoitusten perusteena on ensin saattanut olla myös yhteiskunnallinen vaikuttaminen”, minkä tuomioistuin katsoi hyväksyttäväksi perusteeksi työtekijälle esittää kriittisiäkin näkökulmia, mutta jatkoi samalla, että ”kun mielipidekirjoittelua oli jatkettu vielä sen jälkeen, kun valtuusto oli hyväksynyt sopimuksen, kirjoituksen tarkoituksena oli ollut työnantajan arvosteleminen ja vahingoittaminen.” Tämän Työtuomioistuin ei enää katsonut olevan työntekijän lojaliteettivelvollisuuden huomioiden olevan hyväksyttävää toimintaa. Näin ollen tuomioistuin totesi työntekijän toimineen häneltä edellytettävän lojaliteettivelvollisuuden vastaisesti ja katsoi työnantajalla olleen asiallinen ja painava syy irtisanoa kyseisen työntekijän työsopimus.