Brexitin vaikutukset kilpailuoikeuteen vielä arvailujen varassa – Yritysten on kuitenkin syytä varautua muutoksiin

Mika Oinonen johtaa Lexian EU, kilpailu ja julkiset hankinnat -praktiikkaa. Hän toimii myös kilpailuoikeuden ja -politiikan dosenttina Tampereen yliopistossa.

Torstaina 23.6.2016 Iso-Britanniassa pidetyn kansanäänestyksen tuloksena tapahtui se, minkä piti olla erittäin epätodennäköistä, ellei jopa mahdotonta: Iso-Britannia äänesti EU:sta eroamisen puolesta. Mistään pikaerosta ei voida puhua, sillä eroprosessi kestää minimissäänkin kaksi vuotta, ja alustavien arvioiden mukaan tullee viemään huomattavasti tätä kauemmin. Joka tapauksessa ero näyttää ennemmin tai myöhemmin väistämättömältä.

Suomen ja 26 muun eurooppalaisen maan tapaan Iso-Britannia on yksi EU:n jäsenvaltioista ja siten velvollinen noudattamaan EU-lainsäädäntöä, oikeusperiaatteita, tavoitteita ja toimeenpanojärjestelmää. Kilpailuoikeutta säädellään laajalti EU:n perustamissopimuksen, erilaisten asetusten ja muihin säännöksiin kuuluvien artiklojen sekä juridisesti sitomattomien arviointiohjeistusten nojalla. Kilpailunrajoituksia, yrityskauppavalvontaa ja valtion tukea koskevat säännökset (SEUT 101-102 ja 107-109 sekä EU:n sulautuma-asetus 139/2004) ovat EU:n kilpailuoikeuden keskeisiä pilareita.[1]Myös toimeenpanoa on tietoisesti keskitetty Brysseliin Euroopan komissiolle. Kansalliset kilpailulait on laajalti harmonisoitu EU-säännösten kanssa.

Brexitin myötä nämä lähtökohdat muuttuvat. Kilpailuoikeuden näkökulmasta muutos herättää mielenkiintoisia kysymyksiä myös suomalaisten yritysten kannalta:

• Tuoko Brexit yritystoimintani kannalta uutta sääntelyä ja compliance tarvetta?
• Syntyykö eron myötä Iso-Britannian ja EU:n välille erilliset rinnakkaiset järjestelmät ja aiheuttaako tämä epävarmuutta yritystoimintani kannalta?
• Vaikuttaako Brexit mahdollisuuksiini vedota leniencyyn?
• Entä Britanniaa koskevien yrityskauppojen ilmoittamiseen ja arviointiin?
• Mahdollistaako ero brittiyritysten suosimisen ja kansallisen protektionismin kasvun yritystoimintani kustannuksella?

Totaalinen vai osittainen exit?

Erolla tulee olemaan useita poliittisia, oikeudellisia ja taloudellisia vaikutuksia, joista osaan olemme saaneet tutustua jo ensimmäisten Brexitin jälkeisten päivien aikana. Vaikutusten voimakkuus riippuu lopulta eroneuvotteluiden tuloksesta ja siitä, minkä mallisena ero lopulta toteutetaan. Eri vaihtoehtoja on useita:

• Niin sanottu Norjan malli, jossa Britannia eroaa EU:sta, mutta pysyy ETA:n jäsenenä. ETA:n kilpailusäännökset ja tulkintakäytännöt ovat pitkälti yhteneväisiä EU-säännösten kanssa, jolloin muutos nykyiseen olisi vähäinen.
• Britannia voi valita Sveitsin tapaan pysyä ulkona myös ETA:sta, mutta pyrkiä silti pääsemään mukaan Euroopan yhteistyöhön, sekä solmimaan kahdenvälisiä sopimuksia eri valtioiden kanssa.
• Yhtenä vaihtoehtona voi olla jokin kevyempi tulli- tai vapaakauppajärjestely.

Valinnalla on merkitystä myös sen kannalta, minkälaista kansallista protektionismia Britannia voi jatkossa harjoittaa kansallisia yrityksiään kohtaan.

Status quon muutos ja vaikutukset yritystoimintaa

Kansalliset kilpailusäännökset ja tulkintavariaatiot

Brexit-mallista riippuen kansallisten säännösten ja tulkintakäytäntöjen merkitys voi kasvaa olennaisesti. ETA:n kilpailusäännökset ja tulkintakäytäntö ovat pitkälti yhdenmukaisia EU-säännösten kanssa, joten tässä mielessä muutos ei olisi valtaisa. Britannian valitessa toisen tien voi muutos osoittautua merkittäväksi, sillä brittituomioistuimilla ja kilpailuviranomaisella ei olisi enää nykyistä vastaavaa velvollisuutta soveltaa kilpailulainsääntöä EU-tuomioistuinten linjaamalla tavalla. Toisaalta niillä ei myöskään olisi mahdollisuutta pyytää tulkintaratkaisuja EU-tuomioistuimelta. Brittiyritysten kanssa kauppaa tekeville suomalaisille yrityksille tämä merkitsisi entistä suurempaa tarvetta tuntea brittilainsäädäntöä ja oikeuskäytäntöä. Kilpailusäännökset vastaavat nykyisellään toisiaan, joten EU-oikeuskäytännön vaikutus tulee näkymään pitkään brittikäytännössä. Mahdollisia eroavuuksia on odotettavissa vasta vuosien kuluttua.

Kilpailunrajoitukset

Brexitistä huolimatta kilpailunrajoituksia koskevaa sääntelyä tullaan jatkossakin soveltamaan EU-alueella. Näin ollen EU:hun vaikutuksensa ulottavat kilpailunrikkomukset – EU-laajuiseen kartelliin osallistuminen tai määräävän markkina-aseman väärinkäyttäminen – velvoittavat edelleen brittiyrityksiä samaan tapaan kuin ne velvoittavat nykyisellään muita EU:n ulkopuolisia valtioita. Kilpailunrajoituksia koskevat kilpailusäännöt vastaavat periaatteiltaan ETA-kilpailusääntöjä, jolloin Britannian jäädessä ETA-jäseneksi, soveltuisivat nykyisenkaltaiset säännöt jatkossakin.

Myös leniencyyn voi Brexitin jälkeenkin vedota nykyiseen tapaan EU-alueella. ETA:n kilpailusäännöt sisältävät vastaavat leniency-säännökset ja mahdollistavat ETA:n jäsenvaltioiden vedota EU:ta koskevissa kartelleissa suoraan komissioon. Ellei komissiolla ole toimivaltaa, on vastaava leniency-mahdollisuus avoinna ETA-viranomaisen osalta. Britannian pysyessä ETA:n jäsenenä säilyy myös leniency-mahdollisuus.

Mikäli Britannia päättää jättäytyä ETA:n ulkopuolelle, EU:n ja Britannian välille voisi ajan saatossa syntyä eroavuuksia niin substanssin kuin prosessien osalta. Sisämarkkinoiden merkitystä painottavassa EU:n kilpailuoikeudessa esimerkiksi rinnakkaistuontia koskeviin rajoituksiin – esimerkiksi rinnakkaislääkevalmisteet – suhtaudutaan ankarasti. Iso-Britannian jättäytyessä ETA-sääntelyn ulkopuolelle voisi tämä lähtökohta olla uhattuna.

Leniencyn osalta taas syntyisi nykyistä selvemmin kaksi rinnakkaista järjestelmää Britannian ja EU:n välille, jolloin rajat ylittävissä kartelleissa nousisi esiin tarve huomioida kummatkin järjestelmät. Leniencyä tulisi hakea erikseen Iso-Britannian ja EU:n osalta.

Entä jos Iso-Britannian käytäntö ja prosessit lähtisivät eroamaan EU:n malleista? Leniency-pyyntö hyväksyttäisiin yhdellä puolella, mutta torjuttaisiin toisella puolen? Britannian päättäessä jatkossa muotoilla omat eroavat kansalliset säännöksensä ja/tai jatkossa tulkita olemassa olevia säännöksiä eri tavoin, voi lopputuloksena myös suomalaisyritysten osalta olla Britanniaa koskevan yritystoiminnan osalta uuden kilpailunrajoituksia koskevan sääntelyn opetteleminen ja compliance-tarpeen päivittäminen. Tätä korostaa edelleen se seikka, että Suomesta ja monesta muusta EU-maasta poiketen Iso-Britanniassa on käytössä myös rikosoikeudellinen sanktiojärjestelmä kartelliin syyllistyneille.

Yrityskauppavalvonta

EU:n yrityskauppasäännösten raja-arvot ylittävä yrityskauppa on ilmoitettava ja hyväksytettävä Euroopan komissiolla ennen täytäntöönpanoa. Komissiolla on lähtökohtaisesti yksinomainen toimivalta tällaisiin yrityskauppoihin, eikä niitä tarvitse erikseen hyväksyttää kansallisilla kilpailuviranomaisilla.

Brexitin jälkeenkin komissiolla säilyy nykyisen kaltainen yhden luukun periaatetta soveltava yksinoikeus EU-laajuisten yrityskauppojen tutkimiseen. Iso-Britannian osalta tämä soveltuu lähtökohtaisesti kuitenkin ainoastaan tilanteessa, jossa Britannia säilyy ETA:n jäsenenä. Tällöin Britanniaa koskevat yrityskaupat tulevat edelleen ilmoitettavaksi komissiolle tai vaihtoehtoisesti ETA-viranomaiselle, mikäli kaupalla on vain ns. ETA-ulottuvuus. Sen sijaan Britannian jättäytyessä ulos ETA:sta tulisi esimerkiksi Britanniaa, Suomea ja Ruotsia koskeva yrityskauppa ilmoitettavaksi komission lisäksi myös Britannian kansalliselle kilpailuviranomaiselle (CMA).

Seurauksena olisi vaatimus erillisen rinnakkaisen ilmoituksen tekemiseen. Tällä olisi yritysten kannalta paitsi kustannuksia lisäävä vaikutus, myös prosessia monimutkaistava ja epävarmuutta luova vaikutus, kun samaa yrityskauppaa arvioitaisiin kahden eri järjestelmän kannalta. Voitaisiinko saman kaupan osalta päätyä eri johtopäätöksiin? EU:n ja USA:n osalta vastaava on ollut mahdollista.

Valtion tuki -säännöt

Valtion tukea koskevat SEUT 107-109 artiklat kieltävät valtiota antamasta tiettyjä yrityksiä tai toimialoja suosivaa rahallista tai muuta tukea, joka vääristää kilpailua ja vaikuttaa EU-alueen kauppaan. Tällaista voi olla esimerkiksi kansalliselle lippulaivayritykselle, kuten kansalliselle lentoyhtiölle, annettu rahallinen tuki. Kiellon tarkoituksena on estää yksittäisiä jäsenvaltioita suosimasta kansallisia yrityksiään ja rajoittamasta kilpailua EU:n sisämarkkinoilla.

ETA-sopimus sisältää vastaavan kiellon. ETA-vaihtoehdon toteutuessa merkittävää muutosta nykytilanteeseen ei olisi odotettavissa. Eri asia on, mikäli Britannia päättää jättäytyä myös ETA-sopimusten ulkopuolelle. Tällöin sille jää vapaampi mahdollisuus tukea kansallisia yrityksiään, joskin WTO:n jäsenenä Britannian on kunnioitettava myös WTO:n asettamia periaatteita. Joka tapauksessa ETA-sopimuksen ulkopuolelle jättäytyminen kasvattaisi riskiä nykyistä voimakkaamman valtion tuen myöntämiselle brittiyrityksille muiden EU-yritysten ja siten myös suomalaisten yritysten kustannuksella.

Lopuksi

Brexitin todelliset vaikutukset ovat arvailujen varassa. Se voi merkitä olennaista muutosta tai maltillisempaa vaihtoehtoa. Joka tapauksessa erolla tulee olemaan vaikutuksia, joihin suomalaisten yritysten on aiheellista ajoissa varautua. Järjestelmien välisten eroavuuksien ja kansallisen protektionismin kasvun mahdollisuutta ei voida täysin poissulkea, joskin Britannian pitkä historia EU:n jäsenenä ja ajan myötä yhdenmukaistunut kilpailuoikeudellinen ajattelumalli puhuvat radikaaleja muutoksia vastaan. Toisaalta Iso-Britannia on kilpailuoikeuden saralla yksi aktiivisista alan kehittäjistä, eikä aiemminkaan ole epäröinyt tehdä asioita omalla tavallaan, joten eroavuuksien syntyminen Iso-Britannian common law ja EU-järjestelmien välille ei olisi jättiläismäinen yllätys.

Lexia seuraa aktiivisesti Brexitin etenemistä ja sen vaikutuksia yritystoimintaan. Annamme mielellämme lisätietoja: Counsel Mika Oinonen, puh. +358 40 138 5177, [email protected]