Bryssel I –asetuksen avulla pyritään helpottamaan tuomioiden täytäntöönpanoa toisessa EU-jäsenvaltiossa

Tuomioistuinten toimivaltaa sekä tuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskevaa uudistettua nk. Bryssel I –asetusta alettiin soveltaa tammikuussa 2015. Uusi asetus korvaa edeltäjänsä ja sitä sovelletaan oikeudenkäynteihin, jotka ovat tulleet vireille 10.1.2015 tai sen jälkeen. Vanhaa asetusta sovelletaan kuitenkin edelleen niihin asioihin, jotka ovat tulleet vireille ennen uudistetun asetuksen voimaansaattamista.

Asetusta sovelletaan siviili- ja kauppaoikeudellisiin asioihin. Käytännössä asetuksen soveltamisala kattaa merkittävän osan yritysten kansainväliseen kauppaan liittyvistä juridisista kysymyksistä. Soveltamisalan piirin ulkopuolelle on kuitenkin rajattu muun muassa vero-, tulli- ja konkurssiliitännäiset asiat.

Keskeisin uudistus nykyiseen asetukseen verrattuna on luopuminen nk. eksekvatuurimenettelystä, eli täytäntöönpanomääräyksestä. Uudistuksen avulla onkin pyritty entisestään helpottamaan toisissa jäsenvaltioissa annettujen tuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa. Aiemman sääntelyn mukaan toisessa EU-jäsenvaltiossa annettu tuomio on pantu täytäntöön jäsenvaltiossa vasta täytäntöönpanokelpoiseksi julistamisen jälkeen. Suomessa hakemukset tuomion julistamiseksi täytäntöönpanokelpoiseksi on käsitelty käräjäoikeudessa.

Uudistetun asetuksen myötä jäsenvaltiossa annettu tuomio, joka on täytäntöönpanokelpoinen kyseisessä jäsenvaltiossa, on täytäntöönpanokelpoinen myös muissa jäsenvaltioissa ilman erillistä täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista. Itse täytäntöönpanoon sovelletaan niin ikään sen valtion lakia, missä tuomio pannaan täytäntöön. Suomessa täytäntöönpanoa haetaan ulosottoviranomaiselta. Näin ollen toisessa EU:n jäsenvaltiossa annetut tuomiot, tuomioistuimissa tehdyt sovinnot tai viralliset asiakirjat ovat suoraan täytäntöön pantavia, ja tätä koskeva hakemus tehdään suoraan ulosottoviranomaiselle.

Uudistetun asetuksen myötä on astunut voimaan myös muita muutoksia. Toinen keskeinen muutos koskee asian vireilläolovaikutusta ja aikaprioriteettia. Tämä muutos on olennainen tilanteessa, jossa samojen osapuolten välillä on samaa asiaa koskevat kanteet vireillä eri tuomioistuimissa. Aikaprioriteetti tarkoittaa sitä, että etusija kanteiden välillä on pääsääntöisesti annettava ensiksi vireille pannulle kanteelle. Vanhan asetuksen mukaan etusija ensiksi vireille pannulle kanteelle olisi annettu, vaikka osapuolten välillä olisi ollut oikeuspaikkasopimus. Toisin sanottuna, oikeuspaikkasopimuksella ei ollut erityistä vaikutusta vireilläolovaikutuksen kannalta. Uudistuksen myötä tilanne on korjattu, ja nykyään tuomioistuin, jossa asia tulee vireille oikeuspaikkasopimuksen perusteella, tutkii aina ensin oman toimivaltansa. Aikaprioriteetti tulee ajankohtaiseksi vasta sen jälkeen, kun oikeuspaikkasopimuksen perusteella toimivaltainen tuomioistuin on tehnyt päätöksensä koskien omaa toimivaltaansa.

Uudistukseen liittyvät muutokset olisi hyvä ottaa huomioon kaikissa hankkeissa, joissa rajat ylittävät oikeudenkäynnit ovat mahdollisia.

Yritysten tulee myös tarkastaa, että sopimuksissa käytettävät riidanratkaisulausekkeet ovat ajan tasalla. Sopimuksiin otetaan yleensä riidanratkaisulausekkeet (Dispute resolution), joilla sopimuksessa osapuolille asetetaan neuvotteluvelvoite sekä sovitaan missä forumissa riidat ratkaistaan. Lausekkeessa voidaan esimerkiksi sopia välimiesmenettelystä, tai että riidat ratkaistaan tietyn maan oikeudessa.

Annamme mielellämme lisätietoja: Sirpa Leppäluoto, Aleksi Lundén