MiFID II – epämääräinen yhdistelmä kirjaimia ja numeroita vai jotakin muuta?

Vuoden 2007 lopusta voimassa ollut Euroopan rahoitusmarkkinoiden kulmakivenä pidetty MiFID-direktiivi (Markets in Financial Instruments Directive, 2004/39/EU) on osoittautunut puutteelliseksi mahdollistaen muun muassa uusien kaupankäyntipaikkojen ja toimintojen jäämisen kokonaan sääntelyn ulkopuolelle. Turuilla ja toreilla paljon puhuttava MiFID II -sääntelyuudistus korjaa MiFID:n puutteita muuttamalla sijoituspalvelujen menettelytapoja ja markkinarakenteita.

Uudistus koostuu kahdesta osasta: sijoituspalvelujen tarjoamista ja rahoitusvälineillä käytävää kauppaa koskevasta MiFID II -direktiivistä (2014/65/EU) sekä markkinarakenteisiin puuttuvasta MiFIR-asetuksesta (EU 600/2014). MiFID II -direktiivi on saatettava voimaan 3.7.2016 mennessä ja sitä on sovellettava 3.1.2017 alkaen. MiFIR-asetusta sovelletaan vastaavasti 3.1.2017 alkaen.

Nostamme seuraavassa sääntelyuudistuksesta esille muutaman keskeisen teeman:

1) Markkinarakenteiden uudistus
Uudistuksen keskeinen tavoite on tukkia sääntelyyn aiemmin jääneitä porsaanreikiä ja taata, että kaupankäynti tapahtuu jatkossa rahoitusvälineen lajista riippumatta aina säännellyllä kaupankäyntipaikalla, jonka toimintaedellytykset ovat tasapuoliset kaikille osapuolille (level playing field). Tätä tavoitetta varten MiFID II muun muassa esittelee kokonaan uuden organisoidun kaupankäyntijärjestelmän (OTF, Organised Trading Facility) muilla kuin oman pääoman ehtoisilla rahoitusvälineillä (joukkovelkakirjat, strukturoidut rahoitustuotteet, päästöoikeudet ja johdannaiset) käytävää kauppaa varten. Vaihtoehdot kaupankäyntivelvollisuuden toteuttamiseksi ovat jatkossa säännellyt markkinat, monenkeskiset tai organisoidut kaupankäyntijärjestelmät.

2) Vahvempi sijoittajansuoja
Sijoittajansuojaa vahvistetaan erityisesti tiukemmilla organisatorisilla vaatimuksilla, jotka koskevat muun muassa asiakasvarojen hallussapitoa ja sijoitustuotteiden kehittämistä. Organisatoriset edellytykset vahvistavat myös palveluntarjoajien ylimpien hallintoelinten roolia.

Suojaa lisätään laajentamalla soveltuvuuden ja asianmukaisuuden arviointia, joka koskee jatkossa mitä tahansa sijoitusneuvontaa ja salkunhoitoa. Asiakkaalle annettavan sijoitusneuvonnan tai salkunhoidon on oltava kyseiselle asiakkaalle soveltuvaa ja asianmukaista. Kriteerien täyttymistä arvioidaan suhteessa asiakkaan tietotasoon, kokemukseen, taloudelliseen tilanteeseen ja sijoitustavoitteisiin. Sijoituspalveluyrityksen on annettava asiakkaalle ennen liiketoimen toteuttamista täsmentävä lausunto siitä, miten annettu neuvo vastaa asiakkaan tavoitteita ja muita ominaisuuksia. Asiakkaille on myös annettava selkeät toimeksiantojen toteuttamisperiaatteet, joissa kuvataan miten toimeksiannot toteutetaan. Asiakkailta on hankittava suostumus läpikäydyille toteuttamisperiaatteille.

Tarjottaessa sijoituspalvelua yhdessä toisen palvelun tai tuotteen kanssa osana pakettia tai ehtona saman sopimuksen tai paketin osalta (ristiinmyynti) asiakasta on informoitava siitä, onko paketin komponentit mahdollista hankkia myös erikseen sekä mitkä ovat kummankin osan kustannukset ja riskit.

Toimeksiantojen toteutusta koskevat vaatimukset (best execution) kasvavat. Sijoituspalvelusta ja palveluntarjoajasta on annettava asiakkaille erikseen yksilöidyt tiedot ymmärrettävässä ja helppolukuisessa muodossa. Tarjottaessa sijoitusneuvontaa riippumattomasti sijoituspalveluyrityksen on arvioitava riittävä valikoima markkinoilla satavilla olevia rahoitusvälineitä, jotka edustavat riittävän laajasti eri lajeja ja liikkeeseenlaskijoita sen varmistamiseksi, että asiakkaan sijoitustavoitteet voidaan saavuttaa asianmukaisesti.

Kannustimien käytön rajoittamisesta riippumattomassa sijoitusneuvonnassa ja salkunhoidossa seuraa merkittäviä muutoksia sijoitustuotteiden tarjontaan Suomessa. Jatkossa riippumatonta sijoitusneuvontaa tai salkunhoitoa tarjoava ei saa vastaanottaa ja pitää itsellään välityspalkkiota, provisiota, muita rahallisia tai ei-rahallisia etuja, jotka kolmas osapuoli tai kolmannen lukuun toimiva henkilö maksaa tai tarjoaa ja jotka liittyvät kyseisen palvelun tarjoamiseen asiakkaalle. Rajoituksen ulkopuolelle jäävät vähäiset ei-rahalliset edut, jotka ovat omiaan parantamaan asiakkaalle tarjottavan palvelun laatua ja ovat laajuudeltaan ja luonteeltaan sellaisia, etteivät ne haittaa palveluntarjoajan velvoitetta toimia asiakkaan edun mukaisesti.

Lisäksi sijoituspalveluyhtiön sijoitus- tai oheispalvelun tarjoamisen yhteydessä mille tahansa osapuolelle (asiakasta tai asiakkaan lukuun toimivaa henkilöä lukuun ottamatta) maksama tai tarjoama tai vastaavasti osapuolelta saatu välityspalkkio, provisio tai ei-rahallinen etu, ei ole sallittu, paitsi jos maksu tai etu on tarkoitettu parantamaan asiaankuuluvan asiakkaalle tarjotun palvelun laatua, eikä maksu tai etu haittaa yhtiön velvollisuutta toimia rehellisesti, tasapuolisesti ja ammattimaisesti asiakkaidensa etujen mukaisesti. Asiakkaalle on tällöin annettava kattavat tiedot maksun tai edun olemassaolosta sekä niistä mekanismeista, joilla maksu tai etu siirretään asiakkaalle.

3) Läpinäkyvyyden lisääminen
Kaupankäyntiä koskeva data on jatkossa paremmin saatavilla niin oman pääoman ehtoisten että muiden kuin oman pääoman ehtoisten rahoitusvälineiden osalta, kun kauppapaikkojen on saatettava kauppaa edeltänyt ja kaupanjälkeinen data halukkaiden saataville kohtuullisin kaupallisin ehdoin. Velvollisuuden toteuttamiseksi on lisäksi laadittu edellytyksiä kauppatietojen julkistamista ja ilmoittamista koskien (APA, authorised publication arrangement) (ARM, approved reporting mechanism).

4) Hyödykejohdannaiset
MiFID II lisää viranomaisten valvontavaltuuksia hyödykejohdannaisilla käytävässä kaupassa. Toimivaltaiset viranomaiset vahvistavat jatkossa Euroopan arvopaperimarkkina-viranomaisen (ESMA) määrittelemää laskentamenetelmää käyttäen ns. positiolimiitit, jotka koskevat kauppapaikassa kaupankäynnin kohteena olevien hyödykejohdannaisten nettomääräisen position kokoa, joka henkilöllä voi enintään olla. Hyödykejohdannaisten haltijat ovat velvollisia raportoimaan positioidensa koosta.

5) Algoritmisen kaupankäynnin rajoitukset
Algoritminen kaupankäynti on merkittävästi lisännyt kaupankäynnin nopeutta ja systeemisen riskin mahdollisuutta, minkä vuoksi MiFID II puuttuu myös algoritmiseen kaupankäyntiin. Kaikkien algoritmisten kaupankäyjien on ilmoitettava toiminnastaan kauppapaikan toimivaltaisille viranomaisille. Algoritmista kaupankäyntiä harjoittavilla yrityksillä on oltava käytössään tehokkaat järjestelmät ja riskienhallintamenetelmät muun muassa kaupankäyntijärjestelmän häiriönsietokyvyn ja riittävän kapasiteetin varmistamiseksi.

Lisäksi asiakkailleen suoran sähköisen markkinoillepääsyn tarjoavilla sijoitus-palveluyrityksillä on oltava käytössään tehokkaat järjestelmät ja valvontamenetelmät, joiden avulla voidaan varmistaa asiakkaiden sopivuuden asianmukainen arviointi ja todentaminen, asiakkaiden toteuttaman kaupankäynnin seuranta ja estää asianmukaisilla riskinhallintamenetelmillä kaupankäynti, joka voi aiheuttaa riskejä tai lisätä markkinoiden tavanomaisesta poikkeavaa toimintaa tai olla kauppapaikan sääntöjen vastaista. Suora sähköinen markkinoille pääsy ilman tällaisia valvontamenetelmiä on kielletty.

6) Sanktiot ja viranomaisten valtuudet
Uudistus vahvistaa jo olemassa olevia hallinnollisia sanktioita. Viranomaisten välisen yhteistyön ja sanktioiden läpinäkyvyyden takaamiseksi lisätään myös rikosoikeudellisia seuraamuksia. Harmonisoitu vahvennetun yhteistyön järjestelmä parantaa rikkomusten tehokasta paljastumista. Toimivaltaisille viranomaisille annetaan valtuudet kieltää tai rajoittaa tiettyjen rahoitusinstrumenttien markkinointia ja jakelua erikseen määritellyissä tilanteissa.

ESMA:n julkaiseman kustannusarvion mukaan MiFID II -uudistuksen kertakustannus on 512 – 732 miljoonaa euroa ja vuosittaiset jatkuvat kustannukset 312 – 586 miljoonaa euroa. Koko EU:n luottolaitossektorin operatiivisista kuluista laskettuna arvioitu kertakustannus ja jatkuvat kustannukset ovat noin 0,15 %. Vertailun vuoksi voidaan todeta MiFID:n vastaavien kulujen olleen aikanaan 1,3 % kertakustannuksen osalta ja 0,3 % jatkuvien kustannusten osalta. Ainakin kulujen valossa sääntelyuudistuksen vaikutukset ovat selvästi vuodesta 2008 voimassa ollutta MiFID-direktiiviä vähäisemmät.

MiFID II:n etuja on kuvattu yleisellä tasolla varsin konkreettisiksi, mutta toistaiseksi etuja ei ole vielä voitu määritellä tarkemmin. On selvää, että uudistuksen tavoitteena olevat markkinoiden läpinäkyvyyden lisääminen, sijoittajansuojan parantaminen ja EU:n rahamarkkinoiden vakauttaminen ovat todellisia uudistuksella saavutettavia etuja, joille on vaikea, ellei lähes mahdotonta, asettaa hintalappua. Kustannusarvioiden ja kaunopuheiden lisäksi MiFID II:n todellisista vaikutuksista yksittäisille toimijoille on kuitenkin saatava ja annettava lisätietoja ja arvioita viimeistään loppuvuoden kuluessa, jotta toimintatapoja ja prosesseja voidaan alkaa muuttaa vaaditun mukaisiksi hyvissä ajoin.

Keskustelemme mielellämme lisää asiakkaitamme monin tavoin koskettavasta muutoksesta.

Annamme mielellämme lisätietoja: Olli Kiuru ja Mikko Piirtola