Pyöränkumin paikkaaja -blogi: Kaksin miltei kaunihimpi – Konkarin ja noviisin kohteena Pariisi
25.01.2019
Juristi Jari Maaranen ryhtyi vuonna 2017 hyväntekeväisyyspyöräily Team Rynkebyn huoltomieheksi ja jäi sille tielleen. Jari polkee Team Rynkeby Helsingin joukkueessa nyt kolmatta vuotta ja houkutteli tänä vuonna mukaansa myös kollegansa Arto Kaikkosen. Herrat bloggaavat vaativaan pyöräilyyn valmistautumisesta konkarin ja noviisin näkökulmasta. Pyöräilyllä kerätään rahaa Sylva ry:lle ja AAMU Suomen Lasten Syöpäsäätiölle.
Jari, se konkari
Uusi Team Rynkeby -kausi on jo pitkällä. Tiimi, joka pyöräilijöiden osalta valittiin jo syyskuussa, on treenannut joka ainoa viikko kahdessa yhteistreenissä ja tullut keskenään ja muutoinkin tutuksi. Samalla olemme sinnikkään yhteistyön avulla onnistuneet saamaan mukaan niin monta sponsoria, että Helsingin tiimin paitaan ei juuri enempää olisi mahtunutkaan. Tätä työtä on ollut iloa ja etuoikeus tehdä.
Lahjoituskohteemme eivät ole muuttuneet, vaan ohjaamme kaikki kerätyt varat tänäkin vuonna AAMU Suomen Lasten Syöpäsäätiölle ja Sylva Ry:lle heidän suuremoisen ja tuloksekkaan toiminnan tukemiseen. Me tämän vuoden lexialaispolkijat kumarramme syvään niin Lexialle kuin muillekin tukijoillemme ja lupaamme treenata ja hikoilla puolestanne pienten ja apua tarvitsevien lasten paremman elämän mahdollistamiseksi. Jokainen euro menee kokonaan avun tarvitsijoille, itse olemme sitoutuneet maksamaan kaikki omat kulumme. Lapset kiittävät! Ja me siinä sivussa hieman hoikempina, toivon mukaan!
Arto, se noviisi
Pyöränkumi-Jarin lounaspuheita kaksi vuotta kuunneltuani innostuin itsekin mukaan hyvää tekevään projektiin, jossa myös pyöräillään. Kun kuulin pääsystäni joukkueeseen, marssin saman tien pyöräkauppaan ja ostin paitsi cyclocross-harjoittelupyörän myös kaikki tarvittavat varusteet. Pyöräilytaustaa minulla kun ei ollut. Kävin toki myös lääkärintarkastuksessa hakemassa luvan projektiin, koska eittämättä lähden hieman takamatkalta niin ikäni kuin ylipainonikin suhteen. Edelliset kuntopiikit ajoittuivat vuosille 2009-2010, jolloin juoksin maratonit, mutta siis 10 vuotta ja noin 15 kiloa sitten.
Lokakuun alussa olikin sitten elämäni ensimmäinen spinning-treeni. Suurimman haasteen koin siinä, kun valmentaja Juuso ilmoitti, että lämmittelyt ja vetojen väliset palautukset tehdään 100 rpm kadenssilla eli pyöritysnopeudella, minuutissa. En paljoa palautunut. Päinvastoin, syke nousi pilviin ja naama oli sen näköinen.
Nyt on ohjattuja treenejä takana noin 30 ja pyöritys alkaa jo sujumaan. Lisänä myös omat treenini. Kehitys on ollut huimaa ja painoakin pudonnut jo 12 voipaketin verran. Samalla olen päässyt hienosti sisään pyöräilyn mystiseen maailmaan ja kadenssit, watit, sykkeet, MAF- ja FTP-testit ovat tulleet tutuiksi.
Nyt tuntuu pelkästään hienolta olla mukana tässä äärimmäisen haastavassa, hyvää tekevässä, palkitsevassa ja kuntoa kohottavassa projektissa. Hienoa on myös nähdä se, miten myönteisesti työkaverit Lexiassa suhtautuvat asiaan. Kun kotiväki, työyhteisö ja ystävät antavat työntöapua, niin mehän mennään Jarin kanssa Pariisiin ihan heittämällä!
Jos haluatte oikeasti tietää, mistä hommassa on kyse, tulkaa Narikkatorille 15.2.2019. Siellä pidetään Kansainvälisen Lasten syöpäpäivän tuolitapahtuma, jossa saatatte tarvita jopa nenäliinaa. Se viimeistään konkretisoi vastauksen kysymykseen, miksi me tätä teemme.
Sponsorispinningissä Jarin ja Arton työkaverit pääsivät kokeilemaan, miltä vaativaan pyöräilyyn treenaaminen tuntuu. No tuntuuhan se!
