Whistleblowing-direktiivi unionin oikeuden rikkomisesta ilmoittavien henkilöiden suojelusta tulossa osaksi kansallista sääntelyä vuonna 2021

Euroopan parlamentti on 23. lokakuuta 2019 hyväksynyt niin sanotun whistleblowing-direktiivin, eli Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin unionin oikeuden rikkomisesta ilmoittavien henkilöiden suojelusta. Direktiivin tarkoituksena on vahvistaa suoja henkilöille, jotka havaitsevat ja ilmoittavat EU-oikeuden rikkomuksista tietyillä aloilla.

Ketä velvollisuudet koskevat?

Soveltamisala kattaa useita toimialoja ja sääntelyä, kuten:

• finanssialan yritykset ja rahanpesun estämisestä annetun lain mukaiset ilmoitusvelvolliset
• julkiset hankinnat
• liikenneturvallisuus
• kuluttajansuoja
• kilpailuoikeus ja valtiontukisääntely
• yhteisöverosääntely ja järjestelyt, joiden tarkoituksena on saada yhteisöverolainsäädännön vastaista veroetua
• potilaan oikeudet ja yksityisyys ja
• henkilötietojen suoja.

Jäsenvaltioiden tehtävänä on varmistaa, että yksityisen ja julkisen sektorin oikeushenkilöt ottavat käyttöön kanavat ja menettelyt rikkomusten sisäistä ilmoittamista ja jatkotoimia varten. Jäsenvaltiot voivat vapauttaa yksityiset oikeushenkilöt, joissa on alle 50 työntekijää ja alle 10 000 asukkaan tai alle 50 työntekijän kunnat ilmoituskanavan perustamista koskevasta velvoitteesta. Ilmoituskanavat tulee ottaa käyttöön mm. seuraavissa toimijoissa: 

• Yksityisen sektorin oikeushenkilöt,
  joissa on vähintään 50 työntekijää.
• Rahoituspalvelujen alalla tai
  rahanpesulain soveltamisalaan kuuluvat toimijat koosta riippumatta; 
• Valtionhallinto, alue- ja
  maakuntahallinto, kunnat ja muut julkisoikeudelliset oikeushenkilöt.

Yksityisen sektorin oikeushenkilöt, joilla on 50-249 työntekijää, voivat jakaa ilmoitusten vastaanottamiseen ja niiden perusteella tehtäviin selvityksiin tarkoitettuja kanavia keskenään. Jäsenvaltiot voivat myös säätää, että kunnat voivat jakaa ilmoituskanavia keskenään tai että yhteiset kunnalliset viranomaiset vastaavat niiden toiminnasta yhdessä.

Mitkä ovat direktiivin keskeisimmät velvollisuudet?

Ilmoittajalle tulee antaa vastaanottoilmoitus seitsemän päivän kuluessa ilmoituksen vastaanottamisesta. Enintään kolme kuukautta ilmoituksen vastaanottoilmoituksen toimittamisesta ilmoittajalle tulee antaa ilmoituksesta palaute. Jos vastaanottoilmoitusta ei ole annettu ilmoittajalle, palaute tulee antaa ilmoituksen vastaanottamista seuraavien seitsemän päivän kuluessa.

Direktiivin mukaisia oikeuksia ei voi rajoittaa sopimuksin, esim. työsopimuksen lojaliteettilausekkeissa. Ilmoittajan henkilöllisyyttä ei saa paljastaa ilman henkilön nimenomaista suostumusta muulle kuin ilmoitusten vastaanottamisen tai ilmoitusten perusteella toteutettavien jatkotoimien toteuttamisen osalta valtuutetuille henkilöstön jäsenille. Kielto koskee myös muuta tietoa, joiden avulla ilmoittajan henkilöllisyys voidaan suorasti tai epäsuorasti päätellä. Kaikki ilmoitukset on kirjattava.

Mitä suojelu tarkoittaa?

Ilmoittajan on direktiivin mukaan mahdollista saada suojelua, jos hänellä on perusteltu syy uskoa, että ilmoitettu tieto piti paikkansa ilmoittamishetkellä ja että kyseinen tieto kuuluu direktiivin soveltamisalaan. Ehtona suojelulle on myös se, että ilmoittamisessa on käytetty kolmiportaista järjestelmää, jossa ilmoitus tehdään ensisijaiesti työnantajalle sisäisen ilmoituskanavan kautta, toissijaisesti ulkoisen ilmoituskanavan kautta toimivaltaiselle viranomaiselle ja viimesijaisesti tieto voidaan saattaa julkisuuteen. Jos asianmukaisiin toimenpiteisiin ei ole edellisessä vaiheessa kohtuullisessa ajassa ryhdytty, siirrytään portaikon seuraavaan vaiheeseen. Kolmiporrasjärjestelmästä on myös poikkeuksia.

Ilmoittajaa suojellaan suorilta ja epäsuorilta häneen kohdistuvilta vastatoimilta. Vastatoimia ovat mm. irtisanominen, siirtäminen alempiin tehtäviin, palkanalennus ja määräaikaisen työsopimuksen vakinaistamatta jättäminen. Suojelu epäsuorilta vastatoimilta tarkoittaa siten, että suojelu kattaa toimet, jotka kohdistuvat luonnollisen henkilön lisäksi hänen edustamaansa oikeushenkilöön tai hänen sukulaisiinsa, jotka ovat työnsä vuoksi yhteydessä ilmoittajan työnantajaan. 

Direktiivin suoja kattaa mm.

• nykyiset ja aikaisemmat työntekijät
• työnhakijat
• itsenäiset ammatinharjoittajat
• osakkeenomistajat ja yrityksen hallintoelimen, myös muut kuin liikkeenjohtoon kuuluvat henkilöt
• vapaaehtoistyöntekijät ja palkattomat harjoittelijat sekä
• henkilöt, jotka työskentelevät toimeksisaajien, alihankkijoiden ja tavarantoimittajien valvonnassa ja johdolla.

Mistä on kyse?

• Tarkoituksena on
  varmistaa, että ilmoittaja, joka havaitsee työssään EU-oikeuden rikkomuksia,
  voi ilmoittaa asiasta joutumatta negatiivisten toimenpiteiden kohteeksi. 
• Direktiivin mukaisia oikeuksia ei
  voi rajoittaa sopimuksin, esim. työsopimuksen lojaliteettilausekkeissa. 
• Ilmoituksesta on annettava vastaanottokuittaus ja
  palaute.
• Direktiivi koskee sekä julkisella
  että yksityisellä sektorilla työskenteleviä työtehtävien luonteesta
  riippumatta. 
• Jäsenvaltioiden on saatettava
  direktiivi voimaan kansallisessa sääntelyssä viimeistään 17.12.2021 ja yksityisen
  sektorin niiden oikeushenkilöiden osalta, joissa on 50–249 työntekijää sääntely
  sisäisen kanavan käyttöönottoa koskevan velvoitteen noudattamiseksi kuitenkin viimeistään
  17 päivänä joulukuuta 2023.

Teksti: Katja Flittner